Lentokenttäkujetus Legnanoon.
Tämä taitaa olla jo viides kerta kun olen Legnanossa kisaamassa, ja ainut asia minkä olen huomannut on, että Italia ei osaa järjestää kisoja. Italiassa on normaalia, että kuljetukset ovat myöhässä tai eivät tule paikalle. Legnanon kisassa myös suurena ongelmana on teltat, mutta niistä kerron vähän myöhemmin. Yllätyksenä tällä kertaa olikin se, että kisakuljetus olikin vain 15 minuuttia myöhässä. Tosin syy miksi tämä ei ollut myöhässä enempää taisi olla siinä, että he olivat saaneet poliisit kyyditsemään kisailijoita. Poliisit kuljettivat meidät mukavasti Legnanon kaupunkiin, mutta pienen kartanluku erheen takia poistuimme bussista liian aikaisin ja jouduimme patikoimaan parikymmentä minuuttia, ennen kuin pääsimme huoneistoomme.
Minä vihaan Legnanon telttoja. Italiassa normina on pysynyt pihalle pystytetty muovi teltta, jossa pidetään suurin osa alkueristä. Minulla on myös aina ollut uskomattoman hyvä tuuri ja olen aina päässyt päivän ensimmäisessä erässä telttaan ottelemaan. Mikä tässä teltassa on ärsyttävää? Noh, teltassa ei ole minkäänlaista lämmitystä, joten aamulla kahdeksalta kun aloittaa alkuerät, niin teltassa on kylmä. Todella kylmä. Ja kun aamu muuttuu päiväksi ja aurinko pääsee lämmittämään, niin teltan sisus muuttuu saunanomaiseksi tunkkaiseksi paikaksi jossa ei pysty kunnolla hengittää. Tästä saattaa johtua, että alkuerieni ensimmäiset ottelut menivät melko jäisesti. En saanut melkein mitään aikaiseksi, ja hävisin kaksi ensimmäistä ottelua. Aurinko oli ehtinyt nousta näiden otteluiden jälkeen, ja teltan lämpötila nousi siedettäviin asteisiin, joten sain fiiliksen takaisin, ja onnistuin voittamaan seuraavat neljä ottelua.
Pääsin siis Cup-otteluihin alkuerän voitoilla 4-2. Tämä tarkoitti, että minun ei tarvinnut otella ensimmäistä ottelua. Tämä myös tarkoitti, että minulla oli noin kuuden tunnin tauko ennen seuraavaa ottelua. Menin siis syömään vähän pastaa ja ottamaan noin tunnin nokoset.
Hyvin levänneenä sain selville, että ensimmäinen cup otteluni on Videiraa vastaan. Videiralla taisi olla MM hopea ja EM pronssi, tai MM pronssi ja EM hopea… Kuitenkin ihan hyvin pärjännyt miekkailija oli vastassa. Ottelu oli täysin voitettavissa, mutta ottelun alkuvaiheilla tein huonon hyökkäyksen, joka jatkui huonoon lähitaistelutilanteeseen, jossa väänsin vasemman jalkani nilkan ja hajotin sen jalan nivelsiteet. Tästä seurasi uusi kokemus minulle, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun tarvitsin 10 minuutin medical breakin. Jatkoin kuitenkin ottelun loppuun asti, mutta ei minulla mitään mahdollisuuksia ollut. Taisin hävitä ottelun 14-6. Tämän jälkeen oli muutama välipäivä, ja yritin saada jalkani kuntoon joukkuekilpailua varten.
Joukkuekilpailussa saimme vastaamme Puolan joukkueen. Heillä oli aika vahva joukkue, joka meidän ottelun jälkeen jatkoikin finaaleihin asti. Edellisestä lauseesta voitte varmaan päätellä, että emme voittaneet ottelua. Mutta taistelu oli kova viimeisiin sekunteihin asti, ja ottelussa pystyi hyvin huomaamaan kuinka paljon Suomen joukkue on kehittynyt. Koko joukkue teki erittäin hyvää työtä jokaisessa ottelussa, mutta tässä blogissa kerron vain omista otteluistani. Minun ensimmäinen ottelu oli Puolan ankkuria Zawrotniakkia vastaan. Tämä on sama Zawrotniak joka voitti minut MM-kisojen cupeissa 15-14. Minä en pystynyt kunnolla liikkumaan, joten mietin, että paras mahdollisuus olisi jos onnistuisin pitämään tilanteen mahdollisimman tasaisena. Onnistuin tässä erittäin hyvin. Zawrotniak teki alussa muutaman hyökkäyksen, ja pääsi onnistuneesti puolustukseni läpi. Tilanne 2-0. Tajusin siinä vaiheessa, että en saa kuitenkaan passivoitua täysin, vaan pitää itsekkin tehdä jotain. Lisäsin liikettä vähäsen ja sain hyvän vastapiston, ja onnistuneen väistön, joiden jälkeen tilanne oli tasan 2-2. Näiden pisteiden jälkeen Zawr ei uskaltanut enää hyökätä ja meidän ottelumma jäi tilanteeseen 2-2. Seuraava otteluni oli Motykaa vastaan. Tämä oli pienempi mies, mutta hän myös paljon innokkaammin halusi hyökätä. Tämä sopi minulle hyvin. Motyka teki paljon työtä, lähti hyökkäykseen ja otin suoran vastapiston. Osuin häneen, mutta lamppu ei syttynyt, joten Motyka sai pisteen. Tämän jälkeen tasoitin. Taas kerran tapahtui samantapainen, selvästi minun pistoni, mutta lamppu ei syttynyt. Testasin aseeni ja vaihdoin uuden aseen tilalle. Pystyin vielä tämän jälkeen hakemaan itselleni muutaman piston, eli voitin osa ottelun 3-2. Tässä ottelussa iski kuitenkin uskomus, että alueen kela oli rikki, sillä ottelun jälkeen kysyin muiltakin, ja he sanoivat, että muutama tälläinen hämärä pisto oli tapahtunut. Viimeisessä ottelussani sain vastaani kolmannen Puolalaisen. jonka nimi oli vaikea enkä muista sitä. Hän oli muissa otteluissa iloisesti yrittänyt hyökkäyksiä, mutta meidän ottelussamme hän päätti olla hyökkäämättä, ja lopetti osa ottelun tilanteeseen 0-0. Tilanne oli viimeisessä ottelussa Puolan eduksi 12-11, eli meillä oli hyvä mahdollisuus voittoon. Tällä kertaa Zawrotniak oli enemmän liekeissä, ja onnistui pitämään johdon meidän ankkuriamme vastaan.
roslanderfencing 