ImageYllä näet, täysin puhtaan hyökkäyksen.

Helsingistä Turkuun ja Turun kautta Tukholmaan. Näin me matkustimme SAF-Pokalen satelliitti-MC kilpailuun. Reissu meni muuten ilman ongelmia ( matkustin toverini Mellasen kanssa junalla kun muut menivät autolla) mutta nukkumisessa oli koko joukkueella suuria ongelmia. Syy tähän ei ole selvillä, joko moottorin matala myrinä piti meidät hereillä, tai liian jännittyneinä odotimme seuraavan päivän kilpailua. Oli syy mikä vain, emme päässeet nukkumaan ennen kahta yöllä, ja aamulla ei tunnelma ollut pirtein mahdollinen. Aamiainen oli kuitenkin hyvä, juuri sellainen mitä odottaa laivan buffetilta, ja pakotettuamme itsemme hereille muutamalla litralla kahvia lähdimme matkustamaan kohti (ruotsinkielinen nimi) hallia. Matka sujui hyvin ja olimmekin melkein ensimmäiset kisapaikalla.
SAF pokalen on ollut aina hauska kisa. Suurin ongelma mikä itsellä on ollut kisaa kohtaa on kisan kahdet alkuerät. Tämä ei tietenkään ole suuri ongelma, sillä sen voi ottaa harjoituksen kannalta, ja myös minun henkilökohtaisessa lempikisassani, Turun Kupittaassa, pidettävässä kisassa myös on kahdet alkuerät. Ongelmani kahta alkuerää kohtaan on vain oma miekkailuni. Yleisesti jos on kahdet alkuerät niin ensimmäisen alkuerän perusteella luodaan rangking toista alkuerää kohden, ja toisen alkuerän tuloksista luodaan rangking cup otteluita varten. Täten jos ensimmäisessä alkuerässä onnistuu ja toisessa ei, niin sijoittuu huonosti cup otteluihin. Tämä on ongelma joka minulla on erittäin usein. Ottelen ensimmäisen alkueräkierrokseni täysillä ja olen hyvin ränkätty toista alkuerää varten, jonka vedän aivan surkeasti. Onneksi tällä kertaa ei ollut sellainen päivä.
Ilmoitan alkuerien tulokset nopeasti, sillä ottelin näissä alkuerissä 11 ottelua ja en haluaisi pitkittää tarinaani. Ensimmäinen alkuerä meni upeasti ja voitin jokaisen ottelun. Tiukoin matsi oli erästä Tanskalaista junioria vastaan, sillä se oli ensimmäinen ottelu enkä saanut itsestäni oikein kaikkea irti. Väsymys oli vielä päällä ja yleistä jumitusta oli muutenkin havaittavissa. Sain kuitenkin vedettyä itseni pois siintä väsymyksen ankeasta verhosta ja ottelutunnelma oli minulla samanlainen kuin edellisissä Kuopion kisoissa (tosin päästäkseni tähän tilaan turvauduin ystäväni RedBullin puoleen). Toinen erä oli yhtä voitokas. Tiukimpana otteluna oli eräs Ruotsalainen kaveri joka myöskin lähes parimetrisenä ukkona pystyi vastaamaan minun hyökkäyksiini, mutta lopulta hyvin ajoitettu flessi pelasti minut tästä ja nousin ottelusta voitokkaana. Erän loppupuolella sain vastaani erään Ruotsalaisen vanhemman herran. Tämä oli minun viimeinen otteluni ja olin voittanut kaikki edeltävät ottelut, joten hermoilin tottakai. En halunnut hävitä ja menetin täysin ottelussa itsevarmuuteni, joten päästin ottelun 3-3 tasatilanteeseen ja huonoilla yrityksillä onnistuin munkittamaan voiton itselleni. Tämä vain osoittaa, että tässä lajissa ei todella kannata miettiä.
Cup ottelut aloitin toiselta rangking sijalta ja sain ensimmäisellä kierroksella vastaani Ruotsin Von Platenin. Muistan ottaneeni häntä vastaan muutamia vuosia sitten, ja ottelut olivat tasaväkisiä. Tällä kertaa tosin hänellä ei tainnut olla hyvää päivää, ja itselläni oli uskomaton meininki. Voitin siis hänet 15-3 ensimmäisen erän aikana. Tämän tyylinen voitto antoi aivan uskomattoman hyvän fiiliksen päälle, joka auttoi minua suuresti seuraavissa otteluissa.
Toinen Cup otteluni oli erästä Irlantilaista herraa vastaan. En ollut ikinä nähnyt hänen otteluaan, joten en voinut tietää mitä odottaa. Minun epäonnekseni hän oli erittäin puolustava miekkailija. Tein muutamia tyhmiä liikkeitä ja vastustajani noukki ammattimaisesti pisteet. Tein myös muutamia järkeviä liikkeitä joista itse sain pisteeni. Tätä jatkui kaksi ensimmäistä erää, jolloin tajusin, ettei minun ehkä kannata tehdä tyhmiä. Kuuntelin täten itseäni ja tämä toimi, voisi kuunnella itseä useammin. Odottelin irkun tyhmiä liikkeitä ja hain niistä omat pisteet. Ottelu loppui 15-10.
16-parhaan joukossa vastaan tuli Venezueelalainen nuori jätkä. En halua puhua tästä ottelusta paljoa, sillä se on yksi huonoimpia mitä olen pitkään aikaan ottanut. Voitin hänet 15-13.
8-Cupissa taas tuli yksi mielenkiintoisimmista otteluista mitä olen ikinä ottanut. Tämä oli Ruotsalaista Sundman. Tiesin jo alunperin että hän on erittäin puolustava vastus ja, että itse en voi hyökkäämällä hänestä pisteitä saada. Joten päätin odottaa. Sundman ei myöskään ollut innokas hyökkääjä joten hän myös päätti odottaa. Tätä odottamista jatkui kolmen passiivisuuden verran ja jatkoimme viimeiselle minuutille pisteillä 0-0. Onni suosi minua tänään ja sain edun, eli jos minuutin jälkeen tilanne on tasan tai jos johdan niin voitan ottelun. Tämä sai Sundmanin liikkeelle. Odotin kiltisti omalla takarajallani ja tilaisuuden tullen otin nopean flikin häden kädestään. Sundmanille ei tämän jälkeen jäänyt aikaa valmisteluun, joten hän lähti nopeisiin hyökkäyksiin. Tilanne tuli 2-0, 2-1, 2-2 ja lopulta viime sekunneilla sain voittopisteen 3-2.
Semifinaali olikin Suomalaisten keskeinen ottelu. Koska en paljoa halua puhua tästä, niin kerron vain vähän… Vastassa oli hyvä ystäväni Vuorinen. Ottelu oli alussa tiukka, mutta loppupuolella sain suuren johdon ja voitin ottelun lopulta 15-9.
Finaalissa sain vastuksekseni Puolalaisen kaapin. Tämä minun kokoinen ja satakiloinen lihaskimppu edustaa minusta Puolalaisia miekkailijoita erittäin hyvin, sillä kokemukseni puolalaisista on aina ollut, että he ovat uskomattomia tankkeja. Eli miekkailijoita jotka käyttävät hyväkseen suurta voimaansa, eivätkä hyökkää paljoa. Vaikka alussa tilanne oli tiukka, päivän väsymys painoi hartioillani liikaa, enkä pysynyt enää puolalaisen perässä. Minun oli taivuttava, ja hävisin ottelun 15-9.