ImageKuvan ottanut Kristian Roslander

Kirjoittelen tätä matkallani Dohan Grand Prix kisoihin ja juuri lensimme Batmanin kaupungin ylitse.  Lentoa on vielä muutama tunti jäljellä joten ajattelin käyttää aikani jollain tavalla hyödyksi ja täydentää pienesti blogiani,  viime kerrasta kun oli melkein vuosi. Tekosyynä tälle pitkälle tauolle on  armeija aikani joka vei viime vuonna suuresti aikaani ja täten blogin täydennys jäikin vähemmälle. Mutta ei tässä tämän enempää selityksia vaan aloitetaan vuoden ensimmäisillä kisoilla.

Kuopion Torni turnaus on vain muutaman vuoden vanha kilpailu, mutta on nopeasti saavuttanut miekkailijoiden suosion toimivalla järjestelyllään ja hienoilla palkinnoilla. Itse pyrin tähän kisaan aina pääsemään (vaikka viime vuonna en armeijasta päässyt) sillä veljeni asuu Kuopiossa ja pitää käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, että pääsisin häntä näkemään. Olen myös onnistunut kyseisissä kisoissa hyvin, sillä ensimmäiset kisat  voitin ja tänä vuonnakaan en huonontanut tulostani ollenkaan.

Alkuerät aloitin hyvin voittamalla ensimmäiset neljä otteluani, fiilis oli tarkka vaikka olinkin pikkasen väsynyt vielä. Ikävä kyllä voittoputki ei jatkunut tätä pidemmälle kun menin häviämään viimeisen alkueräotteluni melko selvästi. Huono asia tässä oli se, että veljeni tuli tyttärensä kanssa kannustamaan minua juuri tämän ottelun aikana, ja he pääsivät ensiksi todistamaan minun häviöni, jonka jälkeen he joutuivat odottamaan tunnin, että cup ottelut alkaisivat. Mutta tulokset alkueristäni olivat kuitenkin hyvät ja aloitin itsekkin cup matsien odottelun syömällä pienen picnikin veljeni ja hänen tyttärensä kanssa.

Kaksi ensimmäistä cup ottelua voitin nopeasti ja varmasti, joista sain paljon itsevarmuutta ja muutenkin hyvän olon päälle. Kahdeksan parhaan joukossa sain vastaani Virolaisen ja  Ur33 seuraa edustavan Ormuksen. Ormus on yksi niistä miekkailijoista joita vastaan en ollenkaan tykkää otella. Se ei johdu mistään muusta kuin, että hänen tyylinsä ei sovi minulle ollenkaan. Hän yleisesti odottelee paljon ja pitelee kättään erittäin edessä ja hyökkää ainoastaan varmoissa paikoissa. Häntä vastaan on siis erittäin hankala otella. Mutta koska edelliset ottelut olivat menneet minulla mukavasti niin en huolehtinut liikaa ja itsevarmasti aloitin ottelun. Ottelu meni aivan samalla tavalla kuin olin olettanut. Ormus etsi paikkoja ja hyökkäsi vain varmoista paikoista, ja minulla oli hankalaa etsiä paikkaa josta itse yrittäisin mitään. Miekkailumme oli varmasti erittäin tylsää katsottavaa sillä pisteitä ei alussa tullut paljoa, ja hyökkäykset olivat harvassa. Onnistuin kuitenkin saamaan toisen erän lopussa ja kolmannen erän alussa muutaman pisteen johdon, joka pakotti Ormuksen tekemään enemmän hyökkäyksiä. Aika oli loppumassa ja Ormuksen hyökkäyksien valmisteluaika väheni huomattavasti, joten itse pystyin noukkimaan huolimattomista hyökkäyksistä pisteet. Tämä jatkui kolmannen erän loppuun saakka, ja voitin Ormuksen ( tarkkaa tulosta en muista, mutta se oli 15-9 jommalla kummalla puolella).

Semifinaalit alkoivat ja sain vastaan vanhan tutun Turun miekkailijoista Rosenlundin, nopean ja vahvan hyökkääjän. En halua pidentää kirjoitustani liikaa, mutta onnekseni ottelu meni melkein samanlailla kuin edellinen otteluni Ormuksen kanssa.  Alku oli erittäin rankkaa ja tasaista, mutta viimeisessä erässä sain tarvittavan johdon joka pakoitti Rosan hyökkäämään huonoilla valmisteluilla. Näistä onnistuin nappaamaan voittoni. (ottelu tulos on myös kadonnut huonoon muistiin, joten ilmoitan taas tuloksen olevan 15-9 jommallakummalla puolella)

Päivän viimeinen ottelu. Ottelijat ovat pitkän päivän rankoista otteluista väsyneet ja heidän pitäisi löytää energia vielä yhteen rutistukseen. Ainakin tälläinen fiilis itsellä oli. Vastassani UR33 seuraa edustava Bade jr. Vastus, jota vastaan viime kerralla tavatessamme sain kokea tappion nöyryytyksen.  Vastus, joka on vuosien ajan ollut Suomen vaikeimpien vastuksen joukossa. Vastus, jonka tämänkertaisen ottelun voittajan spoilasin jo kappaleessa kaksi. Ottelu itsessään meni melko samalla kaavalla kuin kahdet edellisetkin. Alku oli tiukkaa ja lopussa sain tarvittavan johdon. Ero edellisiin otteluihin oli ensimmäisen erän passiivisuus varoitus jonka saimme. Ensimmäinen pisto tuli juuri kuin ensimmäisen erän ensimmäinen minuutti oli kulunut. Tämän jälkeen kului yli minuutti jonka aikana kumpakaan ei pistettä saanut. Passiivisuus säännön mukaan jos kuluu ottelussa minuutti jonka aikana ei pistettä synny, pysäytetään kyseinen erä ja siirrytään suoraan toiseen erään. Tämä tarkoitti, että jouduin muutenkin väsyneenä miekkailemaan kaksi minuuttia ensimmäisestä erästä ja kokonaisen kolmiminuuttisen erän ilman taukoa.  Keho ei todellakaan tykännyt tästä ja keuhkot olivat ottamassa itseään irti. Selvisin juuri ja juuri toisen erän loppuun vielä johtoasemassa. Erätauon aikana seuratoverini Kyllönen jr. tuli antamaan minulle  tarpeellisia neuvoja, ja ilmoitti, että voittaakseni ottelun minun tulisi tehdä muutamia hyökkäyksiä. Otin neuvot vastaan ja kolmannen erän alussa tein suoran ryntösyöksyn (flessin) joka onnistui upeasti. Tämän jälkeen hämäsin vastustajaani tekemällä suoraan edellisen hyökkäyksen perään flessin jonka lopetin kesken ja aloitin suoraan uuden flessin. Tämäkin hyökkäys onnistui upeasti, ja aika alkoi vastustajallani loppumaan kesken. Pidin johtoani yllä ja voitin finaalin ajan loppumiseen tuloksin 14-9.

Suuret kiitokset lähtee Kuopion kisan järjestäjille, he onnistuivat taas pitämään yhden Suomen parhaiten järjestetyistä kisoista. Voisi muutkin seurat ottaa heistä mallia. Suurin kiitos kyllä tästä kisasta menee veljelleni ja hänen tyttärelleen, jotka jaksoivat katsoa minun tylsiä otteluitani koko pitkän päivän sekä hurrasivat minulle joka ottelussa.
Lentoni alkaa laskeutua Dohan kentälle kohtapuoliin, joten seuraavaa kirjoitusta kirjoittelen sitten Qatarissa.