Legnano Italia MC 24-25.1.2014

Lentokenttäkujetus Legnanoon.

 

Tämä taitaa olla jo viides kerta kun olen Legnanossa kisaamassa, ja ainut asia minkä olen huomannut on, että Italia ei osaa järjestää kisoja. Italiassa on normaalia, että kuljetukset ovat myöhässä tai eivät tule paikalle. Legnanon kisassa myös suurena ongelmana on teltat, mutta niistä kerron vähän myöhemmin. Yllätyksenä tällä kertaa olikin se, että kisakuljetus olikin vain 15 minuuttia myöhässä. Tosin syy miksi tämä ei ollut myöhässä enempää taisi olla siinä, että he olivat saaneet poliisit kyyditsemään kisailijoita. Poliisit kuljettivat meidät mukavasti Legnanon kaupunkiin, mutta pienen kartanluku erheen takia poistuimme bussista liian aikaisin ja jouduimme patikoimaan parikymmentä minuuttia, ennen kuin pääsimme huoneistoomme.
Minä vihaan Legnanon telttoja. Italiassa normina on pysynyt pihalle pystytetty muovi teltta, jossa pidetään suurin osa alkueristä. Minulla on myös aina ollut uskomattoman hyvä tuuri ja olen aina päässyt päivän ensimmäisessä erässä telttaan ottelemaan. Mikä tässä teltassa on ärsyttävää? Noh, teltassa ei ole minkäänlaista lämmitystä, joten aamulla kahdeksalta kun aloittaa alkuerät, niin teltassa on kylmä. Todella kylmä. Ja kun aamu muuttuu päiväksi ja aurinko pääsee lämmittämään, niin teltan sisus muuttuu saunanomaiseksi tunkkaiseksi paikaksi jossa ei pysty kunnolla hengittää. Tästä saattaa johtua, että alkuerieni ensimmäiset ottelut menivät melko jäisesti. En saanut melkein mitään aikaiseksi, ja hävisin kaksi ensimmäistä ottelua. Aurinko oli ehtinyt nousta näiden otteluiden jälkeen, ja teltan lämpötila nousi siedettäviin asteisiin, joten sain fiiliksen takaisin, ja onnistuin voittamaan seuraavat neljä ottelua.
Pääsin siis Cup-otteluihin alkuerän voitoilla 4-2. Tämä tarkoitti, että minun ei tarvinnut otella ensimmäistä ottelua. Tämä myös tarkoitti, että minulla oli noin kuuden tunnin tauko ennen seuraavaa ottelua. Menin siis syömään vähän pastaa ja ottamaan noin tunnin nokoset.
Hyvin levänneenä sain selville, että ensimmäinen cup otteluni on Videiraa vastaan. Videiralla taisi olla MM hopea ja EM pronssi, tai MM pronssi ja EM hopea… Kuitenkin ihan hyvin pärjännyt miekkailija oli vastassa. Ottelu oli täysin voitettavissa, mutta ottelun alkuvaiheilla tein huonon hyökkäyksen, joka jatkui huonoon lähitaistelutilanteeseen, jossa väänsin vasemman jalkani nilkan ja hajotin sen jalan nivelsiteet. Tästä seurasi uusi kokemus minulle, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun tarvitsin 10 minuutin medical breakin. Jatkoin kuitenkin ottelun loppuun asti, mutta ei minulla mitään mahdollisuuksia ollut. Taisin hävitä ottelun 14-6. Tämän jälkeen oli muutama välipäivä, ja yritin saada jalkani kuntoon joukkuekilpailua varten.
Joukkuekilpailussa saimme vastaamme Puolan joukkueen. Heillä oli aika vahva joukkue, joka meidän ottelun jälkeen jatkoikin finaaleihin asti. Edellisestä lauseesta voitte varmaan päätellä, että emme voittaneet ottelua. Mutta taistelu oli kova viimeisiin sekunteihin asti, ja ottelussa pystyi hyvin huomaamaan kuinka paljon Suomen joukkue on kehittynyt. Koko joukkue teki erittäin hyvää työtä jokaisessa ottelussa, mutta tässä blogissa kerron vain omista otteluistani. Minun ensimmäinen ottelu oli Puolan ankkuria Zawrotniakkia vastaan. Tämä on sama Zawrotniak joka voitti minut MM-kisojen cupeissa 15-14. Minä en pystynyt kunnolla liikkumaan, joten mietin, että paras mahdollisuus olisi jos onnistuisin pitämään tilanteen mahdollisimman tasaisena. Onnistuin tässä erittäin hyvin. Zawrotniak teki alussa muutaman hyökkäyksen, ja pääsi onnistuneesti puolustukseni läpi. Tilanne 2-0. Tajusin siinä vaiheessa, että en saa kuitenkaan passivoitua täysin, vaan pitää itsekkin tehdä jotain. Lisäsin liikettä vähäsen ja sain hyvän vastapiston, ja onnistuneen väistön, joiden jälkeen tilanne oli tasan 2-2. Näiden pisteiden jälkeen Zawr ei uskaltanut enää hyökätä ja meidän ottelumma jäi tilanteeseen 2-2. Seuraava otteluni oli Motykaa vastaan. Tämä oli pienempi mies, mutta hän myös paljon innokkaammin halusi hyökätä. Tämä sopi minulle hyvin. Motyka teki paljon työtä, lähti hyökkäykseen ja otin suoran vastapiston. Osuin häneen, mutta lamppu ei syttynyt, joten Motyka sai pisteen. Tämän jälkeen tasoitin. Taas kerran tapahtui samantapainen, selvästi minun pistoni, mutta lamppu ei syttynyt. Testasin aseeni ja vaihdoin uuden aseen tilalle. Pystyin vielä tämän jälkeen hakemaan itselleni muutaman piston, eli voitin osa ottelun 3-2. Tässä ottelussa iski kuitenkin uskomus, että alueen kela oli rikki, sillä ottelun jälkeen kysyin muiltakin, ja he sanoivat, että muutama tälläinen hämärä pisto oli tapahtunut. Viimeisessä ottelussani sain vastaani kolmannen Puolalaisen. jonka nimi oli vaikea enkä muista sitä. Hän oli muissa otteluissa iloisesti yrittänyt hyökkäyksiä, mutta meidän ottelussamme hän päätti olla hyökkäämättä, ja lopetti osa ottelun tilanteeseen 0-0. Tilanne oli viimeisessä ottelussa Puolan eduksi 12-11, eli meillä oli hyvä mahdollisuus voittoon. Tällä kertaa Zawrotniak oli enemmän liekeissä, ja onnistui pitämään johdon meidän ankkuriamme vastaan.

Qatar Doha 2014

 

 

 

Tämän päivityksen piti tulla jo viime viikolla, mutta koska Italiassa ei ole internettiä niin tämä tulee vähän myöhässä.

Lentomme laskeutui tähän öljy sheikkien maahan kahdelta aamulla. Tavarat saimme lentokentältä ilman ongelmia ja noin kuuden turvatarkastuksen jälkeen pääsimme kentältä pois. Hotellille päästiin kolmena maissa ja jouduimme vastaanotossa taistelemaan noin kaksi tuntia, että saimme avaimen huoneeseemme. Doha oli melko mielenkiintoinen paikka. Keskusta oli noin sata jättimäistä pilvenpiirtäjää jonka ympärillä oli vain aavikkoa ja slummi aluetta. Maisemat keskustan alueella olivat upeat, vaikka ihailuni korkeita taloja kohtaan vaihtui nopeasti tylsyydeksi. Mutta onneksi kuljetukset kisapaikoille sekä kisa järjestely toimi ilman suurempia ongelmia.
Tämä oli ensimmäinen kunnollinen Grand Prix kilpailu mihin olen osallistunut, joten tunnelma oli kisa-aamuna jännittynyt. GP kilpailuissa usein ei ole niin paljon osallistujia, kuin MC kilpailuissa, mutta taso on taas kovempi.
Päivän ensimmäinen ottelu olikin hallitsevaa alle 23 vuotiaiden Euroopan mestaria, Italialaista Citroa vastaa. Olin aikaisemmin ottanut häntä vastaan kerran juuri noissa EM kisoissa jotka hän meni voittamaan. Ottelu oli silloin tiukka, mutta hän onnistui voittamaan minut muutamalla pisteellä. Tällä kertaa onnistuin yllättämään hänet muutamalla onnistuneella vastahyökkäyksellä, ja voitin hänet melko selvin luvuin 5-2. En ole täysin varma oliko tämä hyvä vai huono asia, sillä menin seuraavaan otteluun ehkä vähän liian itsevarmana. Toisessa ottelussa vastaan tuli Israelin Beskin. Minun olisi pitänyt voittaa tämä ottelu, mutta kun johdin häntä 2-1 annoin liikaa periksi ja menimme jatkoajalle tilanteessa 3-3. Yhden huonon hyökkäyksen jälkeen hävisin ottelun 4-3. Tästä ottelusta pienesti masentuneena sain vastaani Puolalaisen miekkailijan, jonka nimeä en osaa kirjoittaa enkä lausua, koska siinä oli paljon konsonantteja eikä oikein mitään muuta ( joten heitän tähän vaikka konsonantit Kzrtku). Ottelu Kzrtkun kanssa oli tiukka ja erittäin tylsä. Kumpakaan ei tehnyt ensimmäisen kolmen minuutin aikana mitään, ja jouduimme jatkoajalle tilanteessa 0-0. Kzrtku sai edun joten jouduin hyökkäämään. Löysin hyvän paikan tein hyvän hyökkäyksen ja pistin ohi noin sentillä. Tästä Kzrtku rokotti nopeasti ja voitti ottelun 1-0. Seuraavat ottelut olivat henkilöitä jotka voitin melko helposti luvuin 5-1, 5-2 sekä 5-1. Jatkoin siis Cup otteluihin tuloksella 4-2.
Cup otteluiden rangkin minulla oli 30, joten sain vastaani alkuerissä huonosti sijoittuneen miekkailijan. Tämä miekkailija oli Brazilian Ferreira. Pitkällä kahvalla hän onnistui pitämään etäisyyden pitkänä ja hän ei suostunut hyökkäämään. Tämä teki ottelun alkupuoliskosta hankalan, sillä itse en halunnut hyökätä pitkäkahvaista vastaan, eikä hän suostunut hyökkäämään minua päin, sillä hänen ensimmäiset hyökkäykset eivät onnistuneet. menimme siis toiseen erään minun johdolla 4-3. Tämän erän alussa päätin, että ottelusta ei tule mitään jos kummatkin odottelevat paikallaan, ja lähdin heti aloituksesta flessiin. Tämä meni läpi. Edellisen onnistuneen hyökkäyksen innostamana lähdin toiseen suoraan flessiin, tämäkin meni läpi. Olin siis löytänyt hänen heikkoutensa. Typerät hyökkäykset. Käyttäen tätä tietoa hyväksi, tein vielä noin kymmenen typerää hyökkäystä ja voitin hänet selvin luvuin 15-6.
Se oli ensimmäisen päivän viimeinen ottelu, jonka jälkeen pientä lepoa ja maisemien katselua odottaen seuraavan päivän 64-cuppia. Tästä 64 cupin ottelusta minulla ei ole paljoa sanottavaa. Ottelin Venäjän Sergey Bidaa vastaan, joka on erittäin vahva miekkailija. Onnistuin saamaan väistöt kiinni kun hän hyökkäsi, mutta hän väänsi kaikella voimalla itsensä läpi, ja sai pisteet. Yritin siis itse hyökätä, mutta hän otti suurella voimalla terän kiinni ja väänsi itselleen pisteet. Olin siis melko huonossa jamassa jo ensimmäisistä pisteistä lähtien, ja hävisin hänelle melko selvästi 15-8.
Tästä tuloksesta olen kuitenkin tyytyväinen, sillä se oli ensimmäinen GP kisani, jossa pääsin pisteille. Tämä oli myös hyvä aloitus uudelle vuodelle, sekä juuri alkaneelle MC kisakaudelle. Kisan jälkeen pääsimme nauttimaan parhaista antimista, mitä tämä kuiva maa pystyi tarjoamaan. Amerikkalaisen kahviketjun ”kahveista”.

SAF-Pokalen Sat-MC Tukholma 11.1.2014

Yllä näet, täysin puhtaan hyökkäyksen.

Helsingistä Turkuun ja Turun kautta Tukholmaan. Näin me matkustimme SAF-Pokalen satelliitti-MC kilpailuun. Reissu meni muuten ilman ongelmia ( matkustin toverini Mellasen kanssa junalla kun muut menivät autolla) mutta nukkumisessa oli koko joukkueella suuria ongelmia. Syy tähän ei ole selvillä, joko moottorin matala myrinä piti meidät hereillä, tai liian jännittyneinä odotimme seuraavan päivän kilpailua. Oli syy mikä vain, emme päässeet nukkumaan ennen kahta yöllä, ja aamulla ei tunnelma ollut pirtein mahdollinen. Aamiainen oli kuitenkin hyvä, juuri sellainen mitä odottaa laivan buffetilta, ja pakotettuamme itsemme hereille muutamalla litralla kahvia lähdimme matkustamaan kohti (ruotsinkielinen nimi) hallia. Matka sujui hyvin ja olimmekin melkein ensimmäiset kisapaikalla.
SAF pokalen on ollut aina hauska kisa. Suurin ongelma mikä itsellä on ollut kisaa kohtaa on kisan kahdet alkuerät. Tämä ei tietenkään ole suuri ongelma, sillä sen voi ottaa harjoituksen kannalta, ja myös minun henkilökohtaisessa lempikisassani, Turun Kupittaassa, pidettävässä kisassa myös on kahdet alkuerät. Ongelmani kahta alkuerää kohtaan on vain oma miekkailuni. Yleisesti jos on kahdet alkuerät niin ensimmäisen alkuerän perusteella luodaan rangking toista alkuerää kohden, ja toisen alkuerän tuloksista luodaan rangking cup otteluita varten. Täten jos ensimmäisessä alkuerässä onnistuu ja toisessa ei, niin sijoittuu huonosti cup otteluihin. Tämä on ongelma joka minulla on erittäin usein. Ottelen ensimmäisen alkueräkierrokseni täysillä ja olen hyvin ränkätty toista alkuerää varten, jonka vedän aivan surkeasti. Onneksi tällä kertaa ei ollut sellainen päivä.
Ilmoitan alkuerien tulokset nopeasti, sillä ottelin näissä alkuerissä 11 ottelua ja en haluaisi pitkittää tarinaani. Ensimmäinen alkuerä meni upeasti ja voitin jokaisen ottelun. Tiukoin matsi oli erästä Tanskalaista junioria vastaan, sillä se oli ensimmäinen ottelu enkä saanut itsestäni oikein kaikkea irti. Väsymys oli vielä päällä ja yleistä jumitusta oli muutenkin havaittavissa. Sain kuitenkin vedettyä itseni pois siintä väsymyksen ankeasta verhosta ja ottelutunnelma oli minulla samanlainen kuin edellisissä Kuopion kisoissa (tosin päästäkseni tähän tilaan turvauduin ystäväni RedBullin puoleen). Toinen erä oli yhtä voitokas. Tiukimpana otteluna oli eräs Ruotsalainen kaveri joka myöskin lähes parimetrisenä ukkona pystyi vastaamaan minun hyökkäyksiini, mutta lopulta hyvin ajoitettu flessi pelasti minut tästä ja nousin ottelusta voitokkaana. Erän loppupuolella sain vastaani erään Ruotsalaisen vanhemman herran. Tämä oli minun viimeinen otteluni ja olin voittanut kaikki edeltävät ottelut, joten hermoilin tottakai. En halunnut hävitä ja menetin täysin ottelussa itsevarmuuteni, joten päästin ottelun 3-3 tasatilanteeseen ja huonoilla yrityksillä onnistuin munkittamaan voiton itselleni. Tämä vain osoittaa, että tässä lajissa ei todella kannata miettiä.
Cup ottelut aloitin toiselta rangking sijalta ja sain ensimmäisellä kierroksella vastaani Ruotsin Von Platenin. Muistan ottaneeni häntä vastaan muutamia vuosia sitten, ja ottelut olivat tasaväkisiä. Tällä kertaa tosin hänellä ei tainnut olla hyvää päivää, ja itselläni oli uskomaton meininki. Voitin siis hänet 15-3 ensimmäisen erän aikana. Tämän tyylinen voitto antoi aivan uskomattoman hyvän fiiliksen päälle, joka auttoi minua suuresti seuraavissa otteluissa.
Toinen Cup otteluni oli erästä Irlantilaista herraa vastaan. En ollut ikinä nähnyt hänen otteluaan, joten en voinut tietää mitä odottaa. Minun epäonnekseni hän oli erittäin puolustava miekkailija. Tein muutamia tyhmiä liikkeitä ja vastustajani noukki ammattimaisesti pisteet. Tein myös muutamia järkeviä liikkeitä joista itse sain pisteeni. Tätä jatkui kaksi ensimmäistä erää, jolloin tajusin, ettei minun ehkä kannata tehdä tyhmiä. Kuuntelin täten itseäni ja tämä toimi, voisi kuunnella itseä useammin. Odottelin irkun tyhmiä liikkeitä ja hain niistä omat pisteet. Ottelu loppui 15-10.
16-parhaan joukossa vastaan tuli Venezueelalainen nuori jätkä. En halua puhua tästä ottelusta paljoa, sillä se on yksi huonoimpia mitä olen pitkään aikaan ottanut. Voitin hänet 15-13.
8-Cupissa taas tuli yksi mielenkiintoisimmista otteluista mitä olen ikinä ottanut. Tämä oli Ruotsalaista Sundman. Tiesin jo alunperin että hän on erittäin puolustava vastus ja, että itse en voi hyökkäämällä hänestä pisteitä saada. Joten päätin odottaa. Sundman ei myöskään ollut innokas hyökkääjä joten hän myös päätti odottaa. Tätä odottamista jatkui kolmen passiivisuuden verran ja jatkoimme viimeiselle minuutille pisteillä 0-0. Onni suosi minua tänään ja sain edun, eli jos minuutin jälkeen tilanne on tasan tai jos johdan niin voitan ottelun. Tämä sai Sundmanin liikkeelle. Odotin kiltisti omalla takarajallani ja tilaisuuden tullen otin nopean flikin häden kädestään. Sundmanille ei tämän jälkeen jäänyt aikaa valmisteluun, joten hän lähti nopeisiin hyökkäyksiin. Tilanne tuli 2-0, 2-1, 2-2 ja lopulta viime sekunneilla sain voittopisteen 3-2.
Semifinaali olikin Suomalaisten keskeinen ottelu. Koska en paljoa halua puhua tästä, niin kerron vain vähän… Vastassa oli hyvä ystäväni Vuorinen. Ottelu oli alussa tiukka, mutta loppupuolella sain suuren johdon ja voitin ottelun lopulta 15-9.
Finaalissa sain vastuksekseni Puolalaisen kaapin. Tämä minun kokoinen ja satakiloinen lihaskimppu edustaa minusta Puolalaisia miekkailijoita erittäin hyvin, sillä kokemukseni puolalaisista on aina ollut, että he ovat uskomattomia tankkeja. Eli miekkailijoita jotka käyttävät hyväkseen suurta voimaansa, eivätkä hyökkää paljoa. Vaikka alussa tilanne oli tiukka, päivän väsymys painoi hartioillani liikaa, enkä pysynyt enää puolalaisen perässä. Minun oli taivuttava, ja hävisin ottelun 15-9.

Kuopion Torni-turnaus 4.1.2014

Kuvan ottanut Kristian Roslander

Kirjoittelen tätä matkallani Dohan Grand Prix kisoihin ja juuri lensimme Batmanin kaupungin ylitse.  Lentoa on vielä muutama tunti jäljellä joten ajattelin käyttää aikani jollain tavalla hyödyksi ja täydentää pienesti blogiani,  viime kerrasta kun oli melkein vuosi. Tekosyynä tälle pitkälle tauolle on  armeija aikani joka vei viime vuonna suuresti aikaani ja täten blogin täydennys jäikin vähemmälle. Mutta ei tässä tämän enempää selityksia vaan aloitetaan vuoden ensimmäisillä kisoilla.

Kuopion Torni turnaus on vain muutaman vuoden vanha kilpailu, mutta on nopeasti saavuttanut miekkailijoiden suosion toimivalla järjestelyllään ja hienoilla palkinnoilla. Itse pyrin tähän kisaan aina pääsemään (vaikka viime vuonna en armeijasta päässyt) sillä veljeni asuu Kuopiossa ja pitää käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, että pääsisin häntä näkemään. Olen myös onnistunut kyseisissä kisoissa hyvin, sillä ensimmäiset kisat  voitin ja tänä vuonnakaan en huonontanut tulostani ollenkaan.

Alkuerät aloitin hyvin voittamalla ensimmäiset neljä otteluani, fiilis oli tarkka vaikka olinkin pikkasen väsynyt vielä. Ikävä kyllä voittoputki ei jatkunut tätä pidemmälle kun menin häviämään viimeisen alkueräotteluni melko selvästi. Huono asia tässä oli se, että veljeni tuli tyttärensä kanssa kannustamaan minua juuri tämän ottelun aikana, ja he pääsivät ensiksi todistamaan minun häviöni, jonka jälkeen he joutuivat odottamaan tunnin, että cup ottelut alkaisivat. Mutta tulokset alkueristäni olivat kuitenkin hyvät ja aloitin itsekkin cup matsien odottelun syömällä pienen picnikin veljeni ja hänen tyttärensä kanssa.

Kaksi ensimmäistä cup ottelua voitin nopeasti ja varmasti, joista sain paljon itsevarmuutta ja muutenkin hyvän olon päälle. Kahdeksan parhaan joukossa sain vastaani Virolaisen ja  Ur33 seuraa edustavan Ormuksen. Ormus on yksi niistä miekkailijoista joita vastaan en ollenkaan tykkää otella. Se ei johdu mistään muusta kuin, että hänen tyylinsä ei sovi minulle ollenkaan. Hän yleisesti odottelee paljon ja pitelee kättään erittäin edessä ja hyökkää ainoastaan varmoissa paikoissa. Häntä vastaan on siis erittäin hankala otella. Mutta koska edelliset ottelut olivat menneet minulla mukavasti niin en huolehtinut liikaa ja itsevarmasti aloitin ottelun. Ottelu meni aivan samalla tavalla kuin olin olettanut. Ormus etsi paikkoja ja hyökkäsi vain varmoista paikoista, ja minulla oli hankalaa etsiä paikkaa josta itse yrittäisin mitään. Miekkailumme oli varmasti erittäin tylsää katsottavaa sillä pisteitä ei alussa tullut paljoa, ja hyökkäykset olivat harvassa. Onnistuin kuitenkin saamaan toisen erän lopussa ja kolmannen erän alussa muutaman pisteen johdon, joka pakotti Ormuksen tekemään enemmän hyökkäyksiä. Aika oli loppumassa ja Ormuksen hyökkäyksien valmisteluaika väheni huomattavasti, joten itse pystyin noukkimaan huolimattomista hyökkäyksistä pisteet. Tämä jatkui kolmannen erän loppuun saakka, ja voitin Ormuksen ( tarkkaa tulosta en muista, mutta se oli 15-9 jommalla kummalla puolella).

Semifinaalit alkoivat ja sain vastaan vanhan tutun Turun miekkailijoista Rosenlundin, nopean ja vahvan hyökkääjän. En halua pidentää kirjoitustani liikaa, mutta onnekseni ottelu meni melkein samanlailla kuin edellinen otteluni Ormuksen kanssa.  Alku oli erittäin rankkaa ja tasaista, mutta viimeisessä erässä sain tarvittavan johdon joka pakoitti Rosan hyökkäämään huonoilla valmisteluilla. Näistä onnistuin nappaamaan voittoni. (ottelu tulos on myös kadonnut huonoon muistiin, joten ilmoitan taas tuloksen olevan 15-9 jommallakummalla puolella)

Päivän viimeinen ottelu. Ottelijat ovat pitkän päivän rankoista otteluista väsyneet ja heidän pitäisi löytää energia vielä yhteen rutistukseen. Ainakin tälläinen fiilis itsellä oli. Vastassani UR33 seuraa edustava Bade jr. Vastus, jota vastaan viime kerralla tavatessamme sain kokea tappion nöyryytyksen.  Vastus, joka on vuosien ajan ollut Suomen vaikeimpien vastuksen joukossa. Vastus, jonka tämänkertaisen ottelun voittajan spoilasin jo kappaleessa kaksi. Ottelu itsessään meni melko samalla kaavalla kuin kahdet edellisetkin. Alku oli tiukkaa ja lopussa sain tarvittavan johdon. Ero edellisiin otteluihin oli ensimmäisen erän passiivisuus varoitus jonka saimme. Ensimmäinen pisto tuli juuri kuin ensimmäisen erän ensimmäinen minuutti oli kulunut. Tämän jälkeen kului yli minuutti jonka aikana kumpakaan ei pistettä saanut. Passiivisuus säännön mukaan jos kuluu ottelussa minuutti jonka aikana ei pistettä synny, pysäytetään kyseinen erä ja siirrytään suoraan toiseen erään. Tämä tarkoitti, että jouduin muutenkin väsyneenä miekkailemaan kaksi minuuttia ensimmäisestä erästä ja kokonaisen kolmiminuuttisen erän ilman taukoa.  Keho ei todellakaan tykännyt tästä ja keuhkot olivat ottamassa itseään irti. Selvisin juuri ja juuri toisen erän loppuun vielä johtoasemassa. Erätauon aikana seuratoverini Kyllönen jr. tuli antamaan minulle  tarpeellisia neuvoja, ja ilmoitti, että voittaakseni ottelun minun tulisi tehdä muutamia hyökkäyksiä. Otin neuvot vastaan ja kolmannen erän alussa tein suoran ryntösyöksyn (flessin) joka onnistui upeasti. Tämän jälkeen hämäsin vastustajaani tekemällä suoraan edellisen hyökkäyksen perään flessin jonka lopetin kesken ja aloitin suoraan uuden flessin. Tämäkin hyökkäys onnistui upeasti, ja aika alkoi vastustajallani loppumaan kesken. Pidin johtoani yllä ja voitin finaalin ajan loppumiseen tuloksin 14-9.

Suuret kiitokset lähtee Kuopion kisan järjestäjille, he onnistuivat taas pitämään yhden Suomen parhaiten järjestetyistä kisoista. Voisi muutkin seurat ottaa heistä mallia. Suurin kiitos kyllä tästä kisasta menee veljelleni ja hänen tyttärelleen, jotka jaksoivat katsoa minun tylsiä otteluitani koko pitkän päivän sekä hurrasivat minulle joka ottelussa.
Lentoni alkaa laskeutua Dohan kentälle kohtapuoliin, joten seuraavaa kirjoitusta kirjoittelen sitten Qatarissa.